Niinkun ystäväni ilmaisi "Parikymppinen ja sulla on firma!". Naurattaisi, jos naurattaisi.
Miljoona paperiasiaa hoidettavana. Olen kirjoittanut nimeni asiakirjoihin, joista minulla ei oikeastaan ole edes hajuakaan.
Ikävä iskee petollisesti ja yhtäkkiä. Kun puhumme hiuksista ja ihokarvoista, tulee mieleen Isä kiharine hiuksineen, kun joku on lähdössä ulkomaille, tai kun on ollut huono päivä. Tosiassa en minä edes oikeastaan ole ikinä Isälle kertonut huonoista päivistäni, miksi siis kertoisin nyt. Nyt minä ehkä kertoisin. Tai no, olisin kertonut.
Välillä iskee itsesäälikohtauksia. Yöllä. Toisinaan tekisi mieli mennä nukkumaan Isän viereen. Puhun aivan kamalia niinä hetkinä. Ei, en minä yleensä tosissani ole, vaikka Isää onkin kova ikävä. Toisinaan ne koettelevat parisuhdettani. Nostan kuitenkin hattua A:lle, joka ei juurikaan ole jutuistani hetkahtanut. Joku toinen olisi vienyt minut jo suljetulle.
Olen muutosvaiheessa. Haluan lapsen, kihloihin, naimisiin, omakotitalon. Ei, en minä niitä halua. Oikeastaan haluan uuden elämän.
Muruseni ja pakkaspäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti