Minulla on ollut aivan tavattoman huono aamu.
Iskää on niin kova ikävä. Olisin halunnut ensimmäisenä kertoa työpaikasta, jonka sain. Isä olisi ollut innoissaan. Äitiäni asia ei edes sillä tavalla kiinnostanut. Isä olisi niin kovin ylpeä minusta.
Pitäisikö ihmisille aina sanoa toisen olevan poissa? Sanat vain kummasti juuttuvat kurkkuun. Toisaalta, olisin valmis jopa selittämään valkoisia valheita. Tuntuu niin mukavalta, kun Isää kehutaan. Se lämmittää sydäntä.
Isällä on ihan kohta synttärit. Olisi. Haluaisin viedä sinne jotain kaunista. Ei, ei rihkamapatsaita. Seppeleen sisareni juuri teki sinne. Mitä haudalle oikeastaan voi viedä, muuta kuin kynttilän tai kukan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti