Satuin myös mitä luultavammin unohtamaan avaimeni kaapin lukkoon epähuomiossa, kun ressasin sanoneeni päivän aikana vääriä asioita. Nyt panikoin hukanneeni ne, heti ensimmäisenä päivänä. Mutta oikeasti, ne ovat siellä!
Mahani on edelleen sekaisin, tärisen kuin haavanlehti, puren kynsiäni. Minä en selviä tästä elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti