maanantai 6. helmikuuta 2012

Elämäni ressaajana.

Minusta on tullut äärettömän arka. Pelkään pilaavani kaiken. Minulla oli tänään ensimmäinen harjoittelupäivä. Sen sijaan, että olisin innoissani ollut menossa, oli mahani totaalisen kipeä ja sekaisin.

Satuin myös mitä luultavammin unohtamaan avaimeni kaapin lukkoon epähuomiossa, kun ressasin sanoneeni päivän aikana vääriä asioita. Nyt panikoin hukanneeni ne, heti ensimmäisenä päivänä. Mutta oikeasti, ne ovat siellä!

Mahani on edelleen sekaisin, tärisen kuin haavanlehti, puren kynsiäni. Minä en selviä tästä elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti