Paha olo tulee sykleissä. Kovin yllättäen ja lujaa.
Nyt on muutaman viikon 0llut huonoja päiviä, ihan joka päivä.
Turvattomuus. Sitä tunnetta ei saa pois. Tuotan mielipahaa niin itselleni, kuin pienelle perheellenikin. En halua luottaa. Työnnän A:ta pois luotani, puolivahingossa. Tiedostan pahan olon, mutta en osaa hallita sitä. Minä pelkään.
Minun paha tapani on äärimmäinen jankutus ja sättiminen. Minä jaksan jankuttaa samasta asiasta vaikka viikon, jos sille tuulelle satun. Niin on käynyt viime päivinä.
Olen löytänyt sisäisen itseinhoni. Ennen kaikkea sättiminen on kohdistunut itseeni. Mieli taas toisaalta jankuttaa, että miten kanssani voisi muka viihtyä joku, kun minä en itsekään pidä itsestäni.
Oloa ei helpota yhtään A:n ainainen poissaolo kotoa, tai omissa oloissa oleminen. Joojoo, ihmekös tuo, kun hyeena piirittää heti ja sättii, jos nostaa päänsä koulutehtävistä.
Joka tapauksessa, minulla on ollut aivan järkyttävä ikävä Isää. Hetken aikaa sitten ajattelin ikävän jo menneen pois ja podin huonoa itsetuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti